Paluumuuttaja

Noin puolen vuoden erossa asumisen jälkeen alkaa uuden asumismuodon käytännön plussat ja miinukset pikkuhiljaa muodostumaan.  + Selkeämpi vastuunjako Olen sen tyyppinen ihminen, että kaipaan selkeyttä, jotta voin keskittyä. Kun lapset ovat vuorotellen yhden vanhemman luona, ei lastenhoidon ja vastuun jakaminen voisi olla selkeämpää. Eli kun lapset ovat luonani, huomio ja energia keskittyy heihin, ja kun he ovat isänsä luona, voin hyvällä omallatunnolla keskittyä ystäviin, liikkumiseen ja kirjoittamiseen tai opiskeluihin. Tämä vähentää myös tunnetta siitä, että iltaisin kun olen lasten kanssa, pitäisi jokainen "vapaa" hetki käyttää hyväksi, selailla somea tai tehdä jotain muuta. Se tekee arjesta rauhallisempaa.  – Vaihtopenkki on tyhjä Elämä on enemmän on/off. Jos sattuu illalla olemaan väsynyt, ei olekaan toista vanhempaa vieressä joka voisi tulla kentälle mikäli tuntee, että viiden minuutin tauko tekisi hyvää. Toki sen tauon voi ottaa kun lapset ovat luonani, mutta periaatte...

Sydämeni rakastaa tätä maata, mutta rakkaus ei taida olla sokea... Tässä pari asiaa, joista yllätyin muutettuani takaisin Suomeen, yhdeksän Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen.  Huom! Kyseessä omat mielipiteeni, jotka perustuvat hyvin pienelle otannalle ja kuuluisalle mutu-fiilikselle.  Äiti edelleen ykkönen Miksi vanhempien erotessa oletetaan rivien välistä, etteivät lapset olisi yhtä paljon isän ja äidin luona? Lapsellahan on yhtä lailla oikeus niin isään kuin äitiin, eikä kumpikaan näistä ole toista parempi tai tärkeämpi. Toisinaan tuntuu siltä, että junnataan vahingollisissa stereotypioissa, jonka mukaan äiti on aina se ykkönen mitä tulee lasten asioihin ja lasten huolenpitoon. Sen lisäksi, että sellainen oletus lisää äitien taakkaa ja vahvistaa epätasaisia struktuureja, se sivuuttaa aivan turhaan niitä isiä, jotka todella haluaisivat olla iso osa lastensa elämää.  Missä lentohäpeä? Miksi jotkut suomalaiset influensserit edelleen lentävät niin hanakasti? Katsotaan,...