Paluumuuttaja

Tiedättekö, kuinka kauan hiilidioksidi säilyy planeettamme ilmakehässä? Kolmensadan sukupolven ajan. Ymmärrys siitä, miten väkivaltaisesti käyttäydymme tulevia sukupolvia kohtaan riistämällä heiltä mahdollisuuden, no, elämään, tuli selväksi  Climate Change - A transdisciplinary perspective - kurssilla, jota käyn etänä Tukholman yliopistolla.  Ensimmäisellä luennolla puhuttiin antroposeenista, eli ajasta, jolloin ihmisestä on tullut merkittävä planeetan geologiaan ja ekosyysteemeihin vaikuttava tekijä. Oli myös puhetta siitä, miten ihminen nykymaailmassa (ainakin länsimaissa) synkkaa, eli miten ihminen virittäytyy. Onko kyse sellaisesta elämästä, jossa onnellisuus tulee lyhyistä vai pitkän aikavälin teoista?  Onko kicksit saatava ja etelään lennettävä kesken talven, koska ei yksinkertaisesti jaksaisi muuten? Kuinka paljon painaa oma onni ja kuinka paljon tulevien sukupolvien mahdollisuus elämään? Miten työelämän ja yhteiskunnan tahti vaikuttaa siihen, ettei moni nost...

Muutimme viime kesänä rivitalostamme Tukholman naapurikunnasta, Nackasta, Helsingin Lauttasaareen ja kahteen eri kaksioon. Nackassa rivitalossamme oli yhteensä 120 neliötä tilaa kahdessa kerroksessa, ja lisäksi kellarikerros pesutupien ja varastojen kera, sekin 60 neliötä. Talossa oli jopa oma sauna, ei mikään häävi, mutta kuitenkin, suhteellinen harvinaisuus ruotsalaisessa omakotitalossa tuo sauna kai edelleen on.   Kuvia katsellessa muistan ihanat kesäpäivät, kun lapset leikkivät yhdessä niityllä. Muistan naapureiden kanssa vietetyt grillijuhlat, kahvittelut, lyhyet kuulumisten päivitykset. Muistan, kun kävimme naapuriperheen kanssa kalastamassa, uimassa, ja juomassa viiniä rannassa. Erityisesti kuluneen vuoden aikana ystävystyin toisen äidin kanssa, ja oli ihanaa, että läheinen ystävä asui vain parin sadan metrin päässä.  Kuvat tuovat kuitenkin myös mieleen tutun tunteen siitä, ettemme saaneet taloa ja pihaa koskaan ihan valmiiksi. Nackan rivitalomme oli rakennettu 197...